Symboli Advertising Oy
Lehtijuttu Linkola 1
Lehtijuttu Pentti Linkolasta, jonka luona vierailin elokuussa 2009:
Pentti Linkola: Kaikkea on liikaa
Lasten hankkiminen on suurin ympäristörikos
- AIDS antoi ensin toivoa, mutta sitten sekin lässähti, toteaa amatööriluonnontieteilijä ja ekofilosofi, kalastaja Pentti Linkola. Maailmassa on vain yksi ongelma, ja se on se, että täällä on liikaa ihmisiä. Kaikki muut todelliset ongelmat johtuvat tästä. Ihmiskunnalla ei ole mahdollisuutta selvitä.
- Tsunamistakaan ei ollut iloa, eihän siinä mennyt edes yhden päivän nettolisääntymisen verran ihmisiä. Linkola laskee, että vuodessa maapallon väkiluku lisääntyy 80 miljoonalla, joka jaettuna 365:llä tekee n. 220 000 ihmistä lisää. Per päivä.
Kun ajoin kohti Linkolan kotitilaa Sääksmäellä, pieneni tie koko ajan. Viimeisellä tienpätkällä kasvoi heinää auton korkeudelta. Heinän takaa alkoi pilkottaa punaisia rakennuksia ja sitten Linkola itse, vaihtamassa kaarisahaan terää hevostallin edessä pienen pöydän ääressä.
Spekulaatiotasolla Linkola on miettinyt, että tehokkaimpia tapoja vähentää väkeä olisi suurkaupunkien vesijohtoveden myrkyttäminen. 911-pilvenpiirtäjähyökkäystä hän ihailee varauksetta, koska se kohdistui juuri sinne minne pitikin: öykkärimäisen länsimaisen elämäntavan ytimeen. – Niin kauan kuin yksikin terroristi on hengissä, on toivoa. Eivät ne ole talebanit jotka tuhoavat maapallon vaan länsimainen elämäntapa.
Realistisena tapana vähentää väkeä hän pitää yhden lapsen politiikkaa, joka pitäisi saada lainsäädännöllä pakolliseksi kaikkialla maailmassa.
- Vuosikymmenien päästä se alkaisi näkyä. Mutta tästä ollaan äärettömän kaukana. Yhdysvalloissa jopa laajasti vastustetaan aborttia. Siellä ei ole näkemystä eikä käsitystä siitä, mikä on maailman tila. Ja meilläkin jopa ihannoidaan suurperheitä. Mutta kun saataisiin muutama nolla pois väkimäärästä ratkaistaisiin maailman ongelmat: ei tarvittaisi ympäristön- eikä ilmastonsuojelua.
Linkolan maatila koostuu useasta pienestä rakennuksesta: rinteessä sijaitsevasta kaksihuoneisesta päärakennuksesta, keskeisestä liiteri-tallista, saunarakennuksesta, joka on enimmäkseen verkkovarasto ja parista pienemmästä varastosta, ja tietenkin puuceestä. Tilalle tulee sähkö, mutta vesi kannetaan kaivosta ja viedään ulos laskiämpärissä.
- Euroopan katolisissa maissa väestönkasvu on maltillista. Ovat ilmeisesti tottelemattomia. Mutta Etelä-Amerikassa tilanne on toinen. Siellä kävi aikanaan kauhistuttava parivaljakko Äiti Teresa ja paavi kiihottamassa abortin vastustukseen ja väetönkasvuun.
Linkolalla on itsellään kaksi tytärtä. Mutta mikä parasta, lapsenlapsia on yhteensä vain kaksi, mikä toteuttaa nopean vähenemisen kaavaa. Siitä hän on tyytyväinen.
Mutta eikä korkea elintaso ole hyvä asia, koska on todettu, että elintason noustessa lapsiluku laskee automaattisesti?
- Väki vähenee verrattuna kehitysmaihin. Mutta länsimaissa vauraimmilla on suurimmat pesueet, 4-6 –lapsen perheitä on hyvätuloisilla. Lähinnä keskiluokka on laskenut lapsilukua.
Joukossa tyhmyys tiivistyy
Linkolan keittiössä on puuhella ja –uuni, mutta myös kaasuhella. Puuhellalla on puolukkapuuroa, jota Linkola tarjoaa. Puuro koostuu ruisjauhoista, ylivuotisesta puolukkasurvoksesta ja syklamaatista, sillä Linkola ei halua syödä sokeria, koska hänellä on tyypin 1 diabetes. Puuro maistuu hyvältä. Puuron kanssa hän tarjoaa täysmaitoa. Hän ei syö kevyttuotteita ja hyllyltä löytyy täysrasvaista emmental-juustoa.
- Olen tänä vuonna soutanut yli tuhat kilometriä, koska seuraan lintuja vapun ja elokuun välillä vähintään 7 x 16 tuntia viikossa. Minulla on ollut yhdeksän soutuvenettä, kaksi on jäljellä. Vanajanselkää olen soutanut yhteensä 5600 tuntia. Muistan erään toukokuun, jona laihduin 11 kiloa. Se tuli tästä soutamisesta ja puuhun kiipeilystä.
- Minulla on 60 vuoden yhtäjaksoiset sarjat lintukannoista. Tilastot kertovat muutoksista. Mustakurkku-uikku on hävinnyt kokonaan. Suurikokoiset linnut ovat lisääntyneet, kuten laulujoutsenet, jotka aiemmin ammuttiin ravinnoksi, sekä haikarat, merimetsot, kurjet ja kotkat. Tänä kesänä merikotka pesi ensimmäisen kerran Vanajanselän tuntumassa. Oikeastaan suurista linnuista vain metsot ja teeret ovat vähentyneet.
Uskomatonta, mutta samalla kahdenkymmenen kurjen laivue lentää päämme päältä kailottaen alkukantaisesti syksyn säveltä.
Kauppa, jonne Linkola ajaa polkupyörällä, on seitsemän kilometrin päässä. Kaupasta hän ostaa maitoa, voita, juustoa, leipää. Jääkaappina toimii maakellari. Aiemmin hän haki maidot läheisiltä maitotiloilta, mutta ne ovat lopettaneet lehmänsä. Kalaa on pakastimessa, jossa on myös mustikoita, herukoita ja metsävadelmia. Kasvimaalla on perunoita, ja etenkin sipulia, mutta myös herneitä, papuja ja yrttejä. Pihalla on pari omenapuuta.
Pentti Linkola rakastaa puita, lintuja, perhosia, ja hyvin monia ihmisiä, mutta näkee siinä suuren paradoksin:
- Ihmiset ovat enimmäkseen yksilöinä, jos eivät kaikki rakastettavia, niin ainakin mukavia. Mutta heidän aikaansaannoksensa yhteiskuntana ovat hirvittäviä. Yksittäinen ihminen kuulostaa useimmiten viisaalta, mutta joukossa tyhmyys tiivistyy. Se on luonnon laki.
Eniten Pentti Linkola vihaa metsätaloutta ja metsäalan ammattimiehiä. Nämä ovat törkein ammattikunta. Suomesta 3/4 on metsämaata, jonka hävittäminen on paljon suurempi tuhotyö kuin kaupunkien pommittaminen hajalle.
Mutta eivätkö puut kasva takaisin metsiin?
- Kasvavat kyllä, mutta se on sellaista puupeltoa. Kerran kaadetusta metsästä ei koskaan enää tule sellaista kuin jääkauden jälkeen. Polttopuuta tarvitaan, mutta mihinkään uudisrakentamiseen sitä ei enää tarvita. Meillä on asumuksia 20 miljoonan ihmisen tarpeisiin.
Maailman tapahtumia Linkola seuraa radion ja lehtien kautta: Helsingin, Kuhmoisten ja Valkeakosken Sanomia sekä pariakymmentä luontolehteä kannetaan Linkolalle Ritvalan kylään Sääksmäelle, jota Linkola pahoittelee, koska siinä tärvääntyy puuta.
Lamaa Linkola kutsuu lyhytaikaiseksi hengähdystauoksi. Sitten meno taas jatkuu. Optimisteja kylläkin löytyy, että tämä olisi tässä, eli että lama lopettaisi öykkärimäisen menon. Mutta ei vielä. Maailmanloppu on kuitenkin tulossa. Kun maapallo lopulta käy elinkelvottomaksi, ihminen katoaa lajina, sillä sukupuuttojen mekanismi on sellainen, että kun laji lähtee suistumaan, se menee sitten lopuun asti. Ihminen on tosin kovin sitkeä.
Ystävät varoittivat, että laho puu kaatuu vielä talon päälle. Linkola totesi, että puut ovat tärkeämpiä kuin talot, hän ei puuta kaada. Vanha koivu kiitti ja kaatui nätisti vahingoittamatta taloa.
Sodissa pitäisi kuolla naisia
- Sodat ovat hyvä asia niin kauan kuin niitä käydään. Toisaalta sodista on ollut haittaa, koska väestö on kasvanut sodan jälkeen niin paljon, että se on tavallaan ylikorvannut menetetyn väestön. Huonoa on sekin että savupiipputeollisuus kehittyi sotien jälkeen sotakorvaustyössä. Konventionaaliset sodat vievät etupäässä miesväkeä. Parempi olisi jos sodissa kuolisi hedelmällisiä nuoria naisia.
Eikö ihmisen aikakausi ole vain pieni jakso maapallon historiassa, joka tulee ja menee, ja sitten elämä jatkuu kenties jossain muussa muodossa? Onhan jonkinlaisia maailmanloppuja tapahtunut ennenkin?
- Mutta se on kamalaa tuhlausta. Kaikki luontokappaleet ovat kiinni omassa ajassaan ja huolehtivat seuraavasta sukupolvesta. Menee miljoonia vuosia, ennen kuin taas on lajeja. Tällainen nihilismi on luonnoton ja arvoton tarkastelutapa. Varsinkin kun tiedetään, että tämäntyyppistä sukupuuttoaaltoa, jonka aiheuttaa yksi laji, ei ole ollut.
Vanajaveden rehevöitynyt ranta on muutaman sadan metrin päässä. Verkot kalastaja Linkola vie talvella 3-5 kilometrin päässä sijaitseville apajille hevosella. 40 vuotta hän myi kalansa tukkuun, mutta nyt hän joutuu myymään saaliin itse suoraan kuluttajille, koska tukusta saa niin huonon hinnan. Palkkaindeksi on noussut koko ajan, mutta kalan reaalihinta taas laskenut joka vuosi. Hän voi kalastaa vain talvisin, koska lämpimän veden aikaan kala pilaantuisi verkkoihin, joilla hän ei myyntitoiminnan takia ehtisi käydä tarpeeksi usein. Pelkän talvikalastuksen mahdollistaa myös 700 euron eläke.
Omaa maata ja metsää Linkolalla on talonsa ympärillä puolitoista hehtaaria. Sen lisäksi hän on vuosien saatossa ostanut eri puolilta Suomea täyspuustoista metsää 50 hehtaaria, jonka on lahjoittanut Luonnonperintösäätiölle. Säätiö on hankkinut näille rauhoituksen pysyvästi koskemattomiksi valtion luonnonpuistojen tapaan.
Kielto, pakko ja sorto
Liiketoiminnan oikeutus ja mielekkyys riippuu toiminnasta. Metsäteollisuus on rikollista, joskin se pitää yllä sivistystä valmistamalla paperia, jolle voi painaa kirjoja ja lehtiä. Huonona esimerkkinä Linkola mainitsee sohvakaupan, jonka valtava kampanjointi viittaa siihen, että ihmiset ostavat paljon uusia sohvia, jolloin vanhoja menee kaatopaikalle.
Hyötyesineiden, työkalujen ja taloustavaroiden valmistaminen on välttämätöntä, samoin maatalous ja kalastus.
Mutta niillä, joilla työ on vähemmän palkitsevaa, pitäisi olla suurempi palkka ja niillä, joilla työ muutenkin palkitsee, kuten johtajilla, pienempi palkka.
- Demokratia on onnettomuus. Mikä hyvänsä diktatuuri, harvainvalta tai keskitetty järjestelmä, jossa voitaisiin kieltää, olisi parempi. Onnettomat poliitikkomme seuraavat neljännesvuosittain tai päivittäin galluppeja, eivätkä voi kieltää mitään. Vesiskootterit saavat ajaa, Sukarit saavat rakentaa ostohelvettejä. Täällä saa tehdä ihan mitä tahansa, vaikka kaivaa kuopan Kiinaan asti. Yksilönvapaus on äärimmäistä.
- Kielto, pakko ja sorto olisivat avainsanat elossa säilymiseen.
Mikä olisi oikea elämäntapa? Tällainen kuin sinulla?
- Olisi se valtaosalle. On ihmislajilla silti jotain, jolla se tuo lisää lajien kirjoon. Tiede, taide, filosofia, aate ja sivistys. Ilman niitä olisimme niin samankaltaisia muiden eläimien kanssa. Suurimmalla osalla ihmisiä ei ole näitä, vaan ne elävät kuin peipponen tai varis.
- On elämässä hyvää, mutta kun kaikkea on liikaa: suuria sävellyksiä, teatteria, musiikkia, kuoroja. Ne eivät enää tuo lisää kulttuuriin. Esimerkiksi jos Äänekoski ja Kokkola katoaisivat, niin ei hävittäisi mitään, koska muualta löytyy samanlaiset kuorot ja teatterit.
Luonnosta Linkola löytää yhden kritiikin kohteen. Tuuli on virheellinen ilmiö. Se aiheuttaa puolet kaikista arkipäivän ongelmista. Tuulipölytyksen olisi voinut ratkaista toisin, ettei tarvitsisi tätä viheliäistä, että ilma ei pysy paikoillaan. Tuuli rymisee, heiluu, vaahtoaa. Siinä luonto itse on mennyt vikaan.