Symboli Advertising Oy
Yrittäjä-jutut
Olen haastatellut kymmenien vuosien aikana satoja yrittäjiä eri foorumeille, kuten Uudenmaan Yrittäjien nettisivuille Yrittäjän Kasvot -palstalle sekä erilaisiin julkaisuihin eri toimijoille. Valokuvat olen luonnollisesti myös ottanut. Tässä pari juttua:
Pietilä Subcon Oy Pusula
Nykytekniikkaa peltojen keskellä
Pietilä Subconista ajaa helposti ohi, jos ei ole tarkkana. Kumpuilevien peltojen ja mutkittelevien teiden takana Riku Pasanen toteuttaa asiakkaiden teknisiä innovaatioita ja luo omiaan modernilla nykytekniikalla. Mahtavien tammien siimeksessä vanhan maatilan pihapiirissä koneistusyritys on maaseudulla sanan varsinaisessa merkityksessä.
Nettisivujen perusteella voisi kuvitella olevan kyseessä isompikin firma, mutta Riku yrittää yksin. Firman perustaja Paavo Pasanen menehtyi liikenneonnettomuudessa vuonna 2000. Myöhemmin eräs asiakkaista kysyi Rikulta, olisiko hänellä kiinnostusta jatkaa isänsä yritystä.
– Vuoden verran katkosta siinä tuli yrityksen toimintaan. Olin silloin ammattikorkeakoulun käynyt automaatiopuolen insinööri ja suunnitteluhommissa Lohjalla yrityksessä, joka valmisti mm. kännyköitten kokoompanolinjoja Nokialle. Ala oli tuttu, Riku Pasanen toteaa.
Stressitön ilmapiiri on iso plussa
– Olen asunut 2-vuotiaasta tällä maatilalla. Olen tottunut siihen, että posti ja kauppa on 10 km päässä. Ajatus siitä, että yritys sijaitsisi kaupunkialueella murheineen, on kaukainen. Täällä pienilläkin sivumenoilla voi pyörittää toimintaa.
– Maaseudun merkitys on lähinnä henkisellä puolella. Luonnonläheinen, stressitön ilmapiiri on iso plussa. Työllistämismielessä sijainti tuo sellaisen haasteen, että työntekijällä pitää olla ajokortti, sillä julkista liikennettä täällä ei ole.
– Varastossa pitää olla riittävästi tavaraa – pitää ennakoida – sillä raaka-aineiden hakeminen pääkaupunkiseudulta vie aikaa.
– Meillä on täällä pieni kyläyhteisö, jossa autamme toinen toisiamme. Tulostin kerran 3D-printterillä öljypumpun siivet naapurin traktoriin, Riku Pasanen kertoo.
Tuen hakemisessa auttoi palvelu
Manuaalisorvauksella aloittanut Pietilä Subcon Oy on laajentanut CNC-sorveihin sekä 3D-tulostukseen tuettuna CO2-laserilla. Vuonna 2018 Riku Pasanen myi pois ensimmäisen, isokokoisen manuaalisorvin ja hankki tilalle modernin työstökeskuksen. Samalla hän otti palveluihinsa mukaan suunnittelun, josta hänellä on vankkaa kokemusta palkkatöiden ajalta.
– Noin sadan tonnin investointia varten hain tukea. Hakemisessa auttoi Ykkösakseli, joka hoitaa tukiasioita ELY-keskukselle. Ykkösakseli on suuntautunut maaseudulle päin ja se hoiti homman erinomaisesti. Sain 20 % tukea hankinnalle.
– Minulla on toinen yritys, joka on kehittänyt Sandhill-nauhamikrofoneja ja valmistaa niitä. Sen kanssa on kokemusta myös eräästä toisesta hakemuspalvelusta, joka hoiti homman surkeasti. ELY-keskus totesi loppuraportissaan, että hakemus oli kelvoton.
Rekrytointi ei houkuttele
Vuoden 2008 lama sulki hanat, sillä Pietilä Subconilla oli silloin yksi iso asiakas – Karkkila Moventas ilmoitti, että lamasta johtuen ei ole enää töitä. Sen jälkeen Riku Pasanen on pitänyt huolta siitä, että asiakkaita on enemmän.
– Rekrytointiin minulla on blokki. Isäni ei palkannut ulkopuolisia työntekijöitä, joten en ole oppinut rutiiniin, jossa olisi työntekijöitä. Rekrytointi sairauslomineen ja muine murheineen ei houkuttele. Mutta jos eräs isompi projekti toteutuu, voi useampia käsipareja tarvita tässä vuoden sisällä.
– Työllistämisessä työnantajaa ei saisi sitoa muuta kuin työpanos. Ymmärrän, että palkansaajallakin pitäisi olla turvattu asema, mutta onko turva liian tiukka nykyään? Riku Pasanen pohtii.
Internetistä vähäisiä tilauksia
Kansainvälistyminen ei ole kiikarissa. Internetissä on palveluita (Order Fox, 3D hub), joissa haetaan tekijöitä pienille erille, mutta ei ole kuulunut, että yksikään tarjous olisi vetänyt.
3D hub -palvelussa on kokemuksia 3D-tarjouskilpailuista. Joitakin tilauksia tuli Saksasta, Ruotsista, Tanskasta, mutta rahallinen arvo oli pieni.
Riku Pasanen on tehnyt koko ajan suunnittelua ja sen osuus on kasvanut. Hän valmistaa prototyyppejä – asiakkaalla on ajatus, tehdään malleja hyödyntäen 3D-printteriä, korjaillaan ja suunnitellaan lisää.
– Nokiankin kanssa kun olen vääntänyt, olen nähnyt, kuinka kankea isojen yritysten organisaatio on. Tuotteet ehtivät vanhentua, ennen kuin ne ovat markkinoilla. Pienet toimijat ovat ketterämpiä ja pienillä tekijöillä on ’hulluuteen hyppäämisen’ mahdollisuus. Haluan välillä hypätä pois rutiinista tutkimaan uusia asioita. Uusi teknologia pitää virkeänä, Riku Pasanen toteaa.
www.facebook.com/pietilasubcon
Paketo Oy:n Reijo Ketola, Kellokoski
Nahkurin orsilta menestykseen
Vuonna 1993 Reijo Ketola käveli SYP-pankkiin paperit mukana, että ”voitaisiin perustaa tällainen yritys, tultaisiin teidän pankkiin asiakkaiksi.” Eivät ottaneet, kun olivat kuulemma luottotiedot niin huonot. Piti ottaa henkilökohtainen tili käyttöön ja laskuttaa sitä kautta. Tänä päivänä yritys on markkinaykkönen ja sitä laajennetaan. Vuonna 2019 yritys valittiin Kellokosken Vuoden Yritykseksi.
Paketo Oy kunnostaa tynnyreitä ja IBC-kontteja, jotka ovat noin metrin kanttiinsa olevia muovisia säiliöitä teräskehikon sisällä.
– Alussa ei ollut rahaa, mutta oli kevytkuorma-auto. Vanhemmilla oli Seutulassa metsäinen tontti, josta raivattiin varastoalue. Ensimmäisen keikan konttien pesuun otimme kiululla vettä kaivosta ja kierittelimme sitten kontteja ympäri tonttia, että pesuaineliuos loiskui ja puhdisti kontit, Reijo Ketola toteaa.
– Kun lähdetään 0-pisteestä, niin yrityksen luominen siihen pisteeseen, että se on vakavarainen, on yhden ihmisen elämäntyöura. Nousu on äärettömän hidasta, kun pääomia ei ole. Käsitteet kirjanpidossa ovat muuttuneet – 1990-luvulla rautakanki oli investointi. Elimme jatkuvaa kassakriisiä 10 vuotta tehtaan valmistumisen jälkeen.
– Taloudellinen neuvonantaja sanoi, että menee talo ja kesämökki. Totesin, että ei mene. Ostin sitten tavaraa Saksasta 60 pv netto ja myin 14 pv netto, niin sain vierasta pääomaa toimintaan.
Reijo Ketolalla oli ollut tynnyreiden kunnostusyritys 1980-luvulla. Verottaja tuli kintereille suurten investointien yhteydessä ja yritys meni kanttuvei. Vanhat syntinsä verottajan kanssa Ketola sai sovittua 1999 ja Kellokoskelle yritys siirtyi vuonna 2003.
Lääkitystä joka lähtöön
15 vuotta sitten miehellä oli lääkitystä joka lähtöön. Kun laitos valmistui, liikevaihto oli 600 000 euroa, mutta laskuja oli 260 000 euron edestä. Vakuutukset ja verot olivat kahdeksan kuukautta perässä. Tunnettuutta ei ollut ja myyntityötä oli tehtävä joka päivä – verkosto oli rakennettava alusta loppuun.
– Vasta 12 tunnin töiden jälkeen tuli mieleen, että saatan olla pitempään töissä. Aamulla tultiin seitsemältä tänne. Työnjohtajan kanssa lyötiin vetoa, meneekö illalla yli puolenyön.
– Yrityksen kasvu alkoi siitä, kun saimme mehutynnyreille UN-leimauksen, jonka jälkeen samoihin tynnyreihin sai pakata myös vaarallisia aineita. Suurin asiakasryhmä on elintarviketeollisuus, mutta isoja asiakkaita ovat myös Neste ja Tikkurila Oy. Rahapaja osti tynnyreitä markkojen säilytykseen, kun odotettiin metallin hintojen nousua.
Nyt yritys on markkinaykkönen ja kysyntä on kasvussa. Tehdasta ollaan laajentamassa saman verran kuin on nyt olemassa ja uusiin tiloihin tulee mm. oma jätevedenpuhdistamo, lämmöntalteenottojärjestelmä, maa- ja aurinkolämmitys. Lääkkeistä 62-vuotias Reijo on luopunut kokonaan.
Työntekijöitä on 18 ja yrityksessä on käytössä palkkiojärjestelmä, jossa perustana on kirjapalkka, jonka päälle tulee huomattava tuotantolisä.
Suuri muutos
Pari-kolme vuotta sitten Paketo Oy:stä tuli kiinteistönhallintayhtiö ja perustettiin Paketo Recycling Oy, joka jatkoi konttien huoltoa. Reijo omistaa suurimmaksi osaksi Paketon ja poika Tuomo Ketola Paketo Recyclingin. Mukana Recyclingissä on myös Mikko Rajasaari.
Yrityksissä on käynnissä sukupolvenvaihdos. Reijo on siirtymässä enemmän investointipuolelle. Tarkoitus on rakennuttaa muutaman vuoden päästä yksi tehdas lisää, jonne tulee myös IBC-konttien kokoamislinja.
Reijon poika Tuomo on ollut ensimmäisen kerran 12-vuotiaana töissä yrityksessä. Vuonna 2014 hän kävi Yrittäjien erikoisammattitutkinnon. Reijo on käynyt toimitusjohtajakoulun vuonna 2007.
– Isä-poika -suhde ei ole tuonut erityisiä haasteita. On ollut jopa helpompi hoitaa asioita, kun niitä voi käydä läpi työajan ulkopuolella, Tuomo toteaa.
– Asiat rullaavat omalla painollaan. Porukka on hyvä ja Reijolta saan mentorointia. Ei tämä kyllä ihan stressitöntä ole. Eniten inhoan turhia papereita, joita pitää tehdä eri viranomaistahoille, täysin mitättömistä asioista. Mutta meillä on hyvä porukka ja iloitsen siitä, että on hyvä porukka ja saadaan hyvää tulosta sekä voidaan investoida ja kehittyä, Tuomo jatkaa.
Reijo aikoo tehdä töitä ehkä 10 vuotta vielä. Pitää pitempiä lomia. Roolia pitää pienentää, vaikka tällä hetkellä on virtaa. On sellainen meininki, että on kivaa tehdä töitä ja etenkin kaikkea uutta.
Harrastuksena Reijolla on Sympatia-niminen hyväntekeväisyysyhdistys, joka kerää varoja syöpäpotilaiden hyväksi. Yhdistys järjestää mm. golfturnausta Tuusulan golfklubilla, johon ovat osallistuneet mm. jääkiekkojulkkikset. Hänen vaimonsa Anitta harrastaa laulua ja on levyttänyt, ja levyjen tuotto annetaan Sympatialle. Musiikkia hänelle tekee Maki Kolehmainen.
Reijo toivoo, että yritykset osallistuisivat ensi kesän golftapahtumaan, jonka greenfee on 100 € ja menee Sympatialle hyväntekeväisyyteen. Hintaan sisältyy myös lounas ja gaala.